— Ehkä tekin olette luvannut jäädä puhtaaksi?
— Teidän kysymyksenne ei ole paikallaan, sillä jos kaikki tekisivät samanlaisen lupauksen, niin silloin ihmisten suvun, genus humanum'in, täytyisi hävitä loppuun.
Palvelijan sisääntulo katkaisi keskustelun. Hän oli vanha tatari, jolla oli viekkaat, mustat silmät ja kasvoissa ryppyjä kuin kuivaneella omenalla. Astuttuaan sisään hän loi merkitsevän katseen herra Skrzetuskiin ja kysyi:
— Eivätkö herrat tarvitse mitään? Ehkä kousallisen simaa tyynyn viereen?
— Emme tarvitse.
Tatari likeni Skrzetuskia ja mutisi:
— Minulla on herralle sana neidiltä.
— Tule, sinä kunnon mies! huusi luutnantti iloisena. — Voit sen kyllä sanoa tämän ritarin läsnäollessa, sillä olen juuri ilmaissut hänelle salaisuuteni.
Tatari veti hihankäänteestään esiin nauhan.
— Neiti lähettää teille tämän nauhan ja käskee sanoa, että hän rakastaa teitä kaikesta sielustaan.