— Menkää minun lähettinäni Sicziin leiriatamanin luo ja antakaa hänelle tämä kirje, jossa on minun ruhtinaallinen sinettini. Mutta jotta tietäisitte, miten teidän pitää käyttäytyä, niin sanon teille: tämä kirje on vain näön vuoksi, mutta koko lähetyksen merkitys ja paino on teidän järjessänne, riippuen siitä kuinka osaatte katsella ympärillenne, panna merkille mitä siellä tehdään, kuinka paljon on kutsuttu koolle sotaväkeä ja vieläkö sitä yhä kutsutaan. Erityisesti panen sydämellenne, että koettaisitte voittaa puolellenne muutamia henkilöjä ja ottaa tarkan selon Chmielnickistä, missä hän on ja onko totta, että hän on lähtenyt Krimiin pyytämään tatareilta apua — ymmärrättekö?
— Ymmärrän, niinkuin se olisi kämmenelleni kirjoitettu.
— Lähdette siis Czehryniin ettekä lepää tiellä kauemmin kuin yhden yön. Saavuttuanne paikalle menette ylimmän lipunkantajan Zacwilichowskin luo, jotta hän antaisi teille mukaan kirjeitä ystävilleen Siczissä, näille salaisesti jätettäviksi. Nämä ystävät kertovat teille kaikki. Czehrynistä kiiruhdatte veneillä Kudakiin, sanotte minulta terveisiä herra Grodzickille ja jätätte hänen käsiinsä tämän kirjeen. Hän päästää teidät kulkemaan Dnieperin koskien ohi ja hankkii tarpeelliset kuljettajat. Siczissä ei teidän pidä viipyä kauvan, katselkaa, kuunnelkaa ja palatkaa, jos olette pysynyt hengissä, sillä tehtävänne ei ole helppo.
— Minun elämäni on teidän ruhtinaallisen armonne vallassa. Kuinka monta miestä saan ottaa mukaani?
— Ottakaa neljäkymmentä vartiomiestä. Lähtekää liikkeelle tänään illalla ja tulkaa minulta saamaan ohjeita ennen iltaa. Uskon teille tärkeän toimen.
Herra Bychowiec oli tyytyväinen. Etuhuoneessa hän tapasi Skrzetuskin muutamien tykistöupseerien seurassa.
— Mikäs nyt on? kysyivät nämä häneltä.
— Lähden tänään matkaan.
— Minne, minne?
— Czehryniin ja sieltä eteenpäin.