— Otappa minut mukaasi, sanoi Skrzetuski.
Ja saatettuaan hänet hänen asuntoonsa alkoi hän rukoilla ja pyytää, että Bychowiec luovuttaisi hänelle tuon tehtävänsä.
— Niin totta kuin olet minun ystäväni, sanoi hän, — pyydä mitä tahdot, turkkilainen hevonen, arapialainen ratsu ja minä annan enkä säästä mitään, kun vaan saan lähteä matkalle, sillä minun mieleni palaa sille taholle maailmaa. Ja jos tahdot rahaa, niin annan, kun vain luovutat tehtävän minulle. Kunniaahan ei se sinulle tuota, sillä sitä tuottaa vasta sota, jos se alkaa, ja sinä voit hukkua tällä matkalla. Tiedän myöskin, että Anusia on rakas sinulle niinkuin muillekin ja jos sinä lähdet, niin ne koppaavat hänet sinulta.
Tämä oli arka asia Bychowiecille, mutta hän pysyi kuitenkin päätöksessään. Mitäs ruhtinas sanoisi, jos hän luopuisi toimesta, eikö hän pahastuisi hänelle? Merkitseehän ruhtinaan suosio hänelle paljon.
Sen kuultuaan Skrzetuski lähti nopeasti ruhtinaan luo ja käski paashin heti paikalla ilmoittaa hänen tulostaan.
Paashi palasi hetken perästä, sanoen, että ruhtinas käskee astumaan sisään.
Luutnantin sydän takoi kuin vasaroiden, koska hän pelkäsi, että ruhtinas sanoo hänelle vain lyhyesti "ei" ja silloin ei auta muu kuin jättää kaikki.
— Mikä on asiana? sanoi ruhtinas, luoden katseensa luutnanttiin.
Skrzetuski teki syvän kumarruksen.
— Armollinen ruhtinas, olen tullut nöyrimmästi pyytämään, että Siczin retki uskottaisiin minulle. Bychowiec ehkä luopuisi toimestaan, koska on minun ystäväni ja koska tuo retki minulle on niin tärkeä, kuin jos olisi kysymyksessä koko elämäni. Bychowiec pelkää vain, että teidän armonne suuttuu hänelle.