— Lähdetkö sotaretkelle? kysyi hän.
— Lähden.
— Ja minne piru sinua nyt vie?
— Häihin.
Zagloba astui lähemmä.
— Ajattelehan toki vähän mitä teet. Hetmani on käskenyt sinun vartioida kaupunkia ja sinä lähdet itse pois ja viet lisäksi mukanasi kasakat. Sillä lailla sinä rikot käskyn. Rahvaan joukot odottavat täällä vain otollista hetkeä hyökätäkseen aatelin kimppuun — jos lähdet, tuhoat kaupungin ja suututat hetmanin!
— Piru vieköön sekä kaupungin että hetmanin.
— Sinun pääsi on kysymyksessä.
— Vähät minun päästäni!
Zagloba huomasi, että oli turhaa puhua kasakalle. Hän piti päänsä, vaikka hänet olisi hakattu kappaleiksi. Zagloba arvasi niinikään mikä oli retken päämääränä, mutta hän ei käsittänyt, mitä tässä tapauksessa olisi tehtävä, pitikö lähteä Bohunin mukaan vaiko jäädä paikalle. Lähteminen oli vaarallista, sillä se oli samaa kuin ankarana sota-aikana sekaantua seikkailuun, josta voisi seurata vaikkapa kuolemanrangaistus. Mutta yhtä kohtalokasta oli jääminenkin. Rahvas odotti todella vain tietoja Siczistä, merkkiä, alkaakseen murhata aatelia. Ja ehkäpä se ei olisi edes odottanutkaan, jollei Bohun olisi ollut Ukrainassa, Bohun, hänen tuhat kasakkaansa ja suuri vaikutusvaltansa. Herra Zagloba olisi tosin voinut kätkeytyä hetmanien leiriin, mutta erinäisistä syistä ei hän sitä tehnyt. Vain hän itse tiesi, oliko tähän syynä täytäntöön panematon tuomio jostakin miestaposta, vai oliko hänen kirjoissaan jokin merkki, varmaa vain on, ettei hän tahtonut joutua ihmisten ilmoille. Sääli hänen kyllä oli jättää Czehryn, siellä oli ollut niin hyvä olla, siellä ei kukaan ollut tiedustellut häneltä mitään, sinne hän jo oli ehtinyt eläytyä, siellä hän oli hyvä tuttava kaikkien, aatelin, starostan, isännöitsijöiden ja kasakkaupseerien kanssa. Viimemainitut kyllä olivat tällä hetkellä hajaantuneet ja aateli istui hiljaa kotinurkissa, peläten myrskyä, mutta olihan Bohun, tovereiden toveri ja juomaveikkojen juomaveikko. Ne jotka oppivat tuntemaan Zagloban maljan ääressä, veljestyivät heti hänen kanssaan ja senjälkeen oltiin aina yhdessä. Zagloban seurassa siroitti kasakka ympärilleen kultaa puolta runsaammin kuin tavallisesti ja aatelismies valehteli kahta vuolaammin. Vallitsi molemminpuolinen viihtymys.