Kun nyt oli päätettävä, jäädäkö Czehryniin rahvaan puukon teurastettavaksi, vaiko lähteä seikkailulle yhdessä Bohunin kanssa, valitsi herra Zagloba jälkimäisen vaihtoehdon.
— Koska sinä nyt olet tuollainen hullupää, niin lähdenpä minäkin kanssasi, olenhan sitte mukana hillitsemässä sinua, jos niiksi tulee. Tosinhan me kyllä jo olemme tapelleet keskenämme niinkuin hevoskoni liekanuoransa kanssa, mutta en minä kuitenkaan olisi luullut sinun tekevän tuollaista.
Bohun ei vastannut mitään. Puoli tuntia myöhemmin oli kaksisataa kasakkaa jo marssijärjestyksessä. Etunenässä ratsasti Bohun ja hänen rinnallaan herra Zagloba. Lähdettiin liikkeelle. Talonpojat, jotka seisoivat ryhmissä siellä täällä torilla, katselivat heihin kulmiensa alta ja kuiskailivat keskenään, koettaen arvaella minne he ratsastavat ja palaavatko he pian vai viipyvätkö kauvan.
Bohun ratsasti vaieten, itseensä sulkeutuneena, salaperäisenä ja synkkänä kuin yö. Kasakat eivät kysyneet minne hän heitä johtaa. He olivat valmiit seuraamaan häntä vaikkapa maailman ääriin.
Päästyään Dnieperin yli kulki joukko Lubinieen vievää maantietä pitkin. Hevoset juoksivat ravia, tupruttaen ilmaan pölypilviä, ja koska päivä oli helteinen ja kuiva, olivat ne pian aivan vaahdossa. Ratsastajat hiljensivät nyt kulkua ja vetäytyivät pitkäksi, katkonaiseksi jonoksi. Ainoastaan Bohun kiirehti eteenpäin. Herra Zagloba ajoi hänen rinnalleen, haluten keskustella hänen kanssaan.
Nuoren hurjapään kasvot olivat jo tyynemmät, mutta kuolemansuru kuvastui niissä selvästi. Tuntui siltä kuin etäisyys Kahamlikin pohjoispuolella, jonne katse hukkui, hevosen juoksu ja aron ilma olisivat viihdyttäneet sitä sisällistä myrskyä, joka oli puhjennut, kun hän kuuli Rzendzianin tuomien kirjeiden sisällön.
— Taivaalta huokuu sellainen hehku, että olki saappaissa höyryää.
Liian kuuma on pellavainenkin takki, sillä eihän tunnu yhtään tuulta.
Bohun, kuuletko, Bohun!
Hurjapää katsahti puhujaan syvin mustin silmin, ikäänkuin hän juuri olisi herännyt unesta.
— Varo, poikaseni, ettei alakuloisuus liiaksi pääsisi kalvamaan sinua. Kun se lyö sisälmyksistä, joissa sen on oikea paikka päähän, niin järki voi siitä sekaantua. En ole tietänytkään, että sinä olet tuollainen romanttinen kavaljeeri. Varmaan sinä olet syntynyt toukokuussa, sillä sehän on Venuksen kuu, silloinhan ilmassa kihisee sellainen rakkauden henki, että höylänlastukin alkaa tuntea lempeä toista lastua kohtaan, ja miehillä taas, jotka ovat syntyneet tässä kuussa, on luissaan paljon suurempi veto naisiin kuin muilla ihmisillä. Pelin voittaa kuitenkin se, joka osaa hillitä itseänsä. Siksi minä neuvon sinua: luovu sinä koston ajatuksista! Voit syystä olla suutuksissasi Kurcewiczeihin, mutta onkos tuo nyt sitte ainoa tyttö maailmassa!
Bohunin vastaus ei tuntunut olevan osotettu Zagloballe, vaan hänen omalle surullensa. Äänellä, joka oli täynnä pettymystä hän sanoi: