Käsky täytettiin heti, sillä herra Zagloba nautti Bohunin ystävänä suurta kunnioitusta kasakkain joukossa.
— Mutta missä eversti on? kysyi Zagloba.
— Käski satuloimaan hevosensa, ratsasti rykmentin kortteeriin ja käski meidänkin olla valmiina, hevoset satuloituina.
— Onko minunkin ratsuni valmiina?
— On.
— No, tuokaa tänne, ehkä tapaan päällikön rykmentin luona.
— Mutta tuossahan hän jo tuleekin.
Talon holviportin aukosta saattoi todella nähdä Bohunin ratsastavan torilta päin. Kauvempana hänen takanansa näkyi noin puolentoistasadan marssiin valmiin kasakan peitset.
— Ratsun selkään! huusi Bohun kasakkapalvelijoilleen, jotka porstuasta olivat tulleet pihalle.
Kaikki kiirehtivät täyttämään käskyä. Zagloba astui portin eteen ja katseli tarkkaavasti nuorta hurjapäätä.