He tunnustivat niinikään, että sotajoukkojakin oli lähetetty seuraamaan ruhtinasta. Ne kulkivat kuitenkin toista tietä, lähempänä Dnieperiä, Czernigowiin päin.
Vähitellen saapuivat toisetkin tiedustelujoukot ja jokainen toi saman sanoman:
— Metsät palavat.
Mutta ruhtinas ei joutunut vähimmässäkään määrässä neuvottomaksi.
— Pakanallinen keino, sanoi hän, — mutta vähät siitä. Tuli ei pääse
Trubiezaan laskevien jokien poikki.
Ja todellakin laski Trubiezaan, jota pitkin jono pohjoiseen suuntaan kiemurteli, niin monta pikku jokea, jotka siellä täällä muodostivat leveitä soita, ettei tarvinnut peljätä tulen pääsevän niiden yli. Se oli mahdollista vain siinä tapauksessa, että metsä jokaisen joen takana sytytettäisiin erikseen.
Tiedustelujoukot totesivat pian, että niin olikin tehty. Joka päivä saatiin kiinni uusia sytyttäjiä. Tuli levisi mahtavana, mutta pitkin jokia, itään ja länteen, vaan ei pohjoiseen päin. Öisin punoitti taivas niin pitkältä kuin silmä kantoi. Naiset veisasivat jumalisia lauluja illasta aamuun asti. Pelästynyt villi eläin pakeni tuontuostakin palavista metsistä maantielle ja kulki jonon perässä kotikarjan joukossa. Tuuli kantoi muassaan savua, joka peitti koko näköpiirin. Sotajoukot ja vankkurit liikkuivat kuin sumussa, jonka läpi ei silmä saattanut eroittaa mitään. Rinta ei saanut ilmaa. Savu kirveli silmiä ja tuuli ajoi sitä yhä lisää paikalle. Auringon valokaan ei päässyt tunkeutumaan noiden sumujen läpi ja öisin näki paremmin kuin päivällä, sillä palon loimut valaisivat silloin. Metsä tuntui loppumattomalta.
Tällaisten palavien metsien ja savujen keskitse johdatti Jeremi joukkojansa. Alkoi saapua sanomia, että vihollinen marssii Trubiezan toisella puolella, mutta ei tiedetä kuinka suuri sen lukumäärä on. Wierszulin tatarit totesivat kuitenkin pian, että vihollinen vielä oli sangen kaukana.
Eräänä yönä saapui joukkojen luo herra Suchodolski Bodenkista, Desnan toisella puolella. Hän oli ruhtinaan entisiä hovimiehiä, mutta oli muutama vuosi sitten asettunut asumaan maataloansa. Hänkin oli lähtenyt pakoon talonpoikia ja toi uutisen, jota ei sotajoukon keskuudessa vielä tunnettu.
Syntyikin suuri hämminki, kun Suchodolski ruhtinaan kysymykseen mitä uutta hän tiesi, antoi vastauksen: