— Kuuliaisuuden puutteesta johtuu kaikki paha tässä valtakunnassa, lausui Kiowan vojevoda arvokkaasti.
— Sallimmeko siis, että isänmaata häväistään? Jos meille huomenna sanotaan, että meidän on nuora kaulassa mentävä Tuhaj-bejn ja Chmielnickin luo, niin teemmekö senkin kuuliaisuuden nimessä?
— Veto, lausui Braclawin alituomari herra Krzysztof.
— Veto, toisti herra Kierdej.
Ruhtinas kääntyi rykmentinpäälliköidensä puoleen:
— Puhukaa te, vanhat soturit, sanoi hän. Herra Zacwilichowski virkkoi:
— Herra ruhtinas, olen seitsemänkymmenen vuoden vanha, olen rehellinen vähävenäläinen, olen ollut kasakkakomisarius ja Chmielnicki on kutsunut minua isäkseen. Minun siis pitäisi pikemmin puhua neuvottelujen puolesta. Mutta jos minun on valittava häpeä tai sota, silloin vielä haudan partaallakin sanon: sota.
— Sota! toisti herra Skrzetuski.
— Sota, sota! toisti kymmenkunta ääntä, niiden joukossa herra
Krzysztof, herrat Kierdej, Baranowski ja melkein kaikki läsnäolevat.
— Sota, sota!