— Missä ruhtinatar on? kysyi hän Zaglobalta.
— Barissa.
— Onko hän turvassa?
— Sehän on mahtava linna, joka ei pelkää mitään hyökkäystä. Hän on rouva Slawoszewskin ja nunnien hoidossa.
— Ylistys olkoon Jumalalle kaikkivaltiaalle! sanoi ritari ja hänen äänessään värisi syvä heltymys. — Antakaa minulle kätenne, sydämeni pohjasta kiitän teitä.
Äkkiä hän kääntyi sotamiesten puoleen.
— Onko vankeja paljonkin?
— Seitsemäntoista, vastasivat sotamiehet. Herra Skrzetuski virkkoi:
— Minua on kohdannut suuri ilo ja minä tahdon armahtaa. Heidät saa päästää vapaiksi.
Sotamiehet eivät olleet uskoa korviansa. Sellaista tapaa ei tunnettu
Wisniowieckin sotajoukoissa. Skrzetuski rypisti kulmakarvojaan.