— Kaksi rykmenttiä rakuunain kanssa, yhteensä kolmetuhatta miestä.
— Vahinko, vahinko. Sellaisella avulla olisi saanut aikaan suuria.
Kärsimys kuvastui ruhtinaan kasvoilla. Hetken perästä hän sanoi ikäänkuin itsekseen:
— Onnetonta on, että valitaan valtakunnan sotajoukkojen sijaispäälliköiksi sellaisia miehiä näin kovien vastoinkäymisten hetkellä. Ostrorog olisi ollut hyvä, jos tästä sodasta voisi suoriutua kaunopuheisuudella ja latinalla, Koniecpolski, lankoni on soturinsukua, mutta vielä nuori ja kokematon, mutta Zaslawski on huonoin kaikista. Minä tunnen hänet vanhastaan, hän on arka ja kokonaan vailla ajatuksen lentoa. Hän voi kyllä nuokkua maljan ääressä, mutta sotajoukkoja ei hän voi johtaa… Tätä minä en sano ääneen, jotta ei luultaisi kateuden kytevän minussa, mutta hirveiden onnettomuuksien aavistan olevan tulossa. Ja nyt, juuri nyt, ovat tuollaiset miehet päässeet valtakunnan peräsimeen. Hyvä Jumala, ota pois meiltä tämä kalkki. Miten käykään tämän meidän isänmaamme? Kun sitä ajattelen, toivon kuoleman tulevan pikemmin, sillä minä olen sangen väsynyt. Ja pian minä kai lähdenkin, sen sanon teille. Sielu kaipaa sotaan, mutta ruumiilta puuttuu voimia.
— Teidän ruhtinaallisen armonne tulisi enemmän suojella terveyttään, sillä hyvin tärkeä on se isänmaalle ja nyt jo näkyy, että ponnistukset kovin ovat koskeneet teidän armoonne.
— Isänmaa nähtävästi ajattelee toisin, koska se on minut sivuuttanut. Ja nyt pudotetaan sapeli kädestäni.
— Jos Jumala suo prinssi Kaarlen vaihtaa piispanhiippansa kruunuun, niin hän kyllä tietää ketä on korotettava ja ketä rangaistava. Teidän armonne on kyllin voimakas ollakseen välittämättä muista.
— Minä menenkin omaa tietäni.
Ruhtinas ehkä ei huomannut, että hän asteli muiden pikkukuninkaiden latua ja harjoitti hänkin omavaltaista politiikkaa. Jos hän olisikin sen huomannut, niin hän ei sittenkään olisi luopunut siitä, sillä hänelle oli kysymys valtakunnan kunnian pelastamisesta.
Uudestaan syntyi hetkisen vaitiolo. Hevosten hirnuminen ja torventoitotukset sen katkaisivat. Lippukunnat järjestäytyivät marssia varten. Nuo äänet herättivät ruhtinaan hänen ajatuksistaan, hän pudisti päätään ikäänkuin ravistaakseen pois mielestään kärsimyksen ja pahat ajatukset, ja sanoi: