VIIDESTOISTA LUKU.
Päästyään toisiaan likelle pysäyttivät sotamiehet hevosensa ja alkoivat ensin sättiä toinentoistaan.
— Tervetuloa, tervetuloa, pian saamme teidän raadoillanne ruokkia koiria! huusivat ruhtinaan sotamiehet.
— Te ette kelpaa koirillekaan!
— Te puolestanne saatte mädätä tuossa lammikossa, senkin kunnottomat ryövärit!
— Se mätänee jonka se on kohtalo. Pian tulevat kalat teitä tuossa lammikossa nyppimään.
— Tunkiolle talikkoinenne, moukat! Se sopii teille paremmin kuin sapelinkäyttö.
— Me kyllä olemme moukkia, mutta poikamme syntyvät teidän aatelisneidoistanne, he ovat jo aatelia!
Joku kasakka, nähtävästi Dnieperin takaa, karautti muiden edelle ja huusi, pannen molemmat kätensä torveksi suun eteen, mahtavalla äänellä:
— Ruhtinaalla on kaksi veljentytärtä, — sanokaa, että hän lähettää heidät Krywonosille…