Muutamissa ikkunoissa oli vielä valoa. Kaksi ratsumiestä läheni porttia.
— Kuka siellä? kajahti yövartian ääni.
— Etkö tunne minua, Maksim?
— Ai teidän armonneko siellä on? Jumalan kiitos.
— Jumalan terveeksi. Avaa. Mitäs taloon kuuluu?
— Kaikki ovat terveinä. Teidän armonne ei ole pitkään aikaan käynytkään Rozlogissa.
Rautavitjat vikisivät vihlovasti, nostosilta laskeutui vallihaudan yli ja molemmat ratsastajat ajoivat asepihalle.
— Kuule, Maksim, älä sulje porttia äläkä nosta siltaa, sillä minä lähden heti pois.
— Niinkös teidän armonne on tullut vain tulta lainaamaan?
— Niin. Sido hevoset paaluun.