— Nyt Chmiel siis tulee, mutta Krywonospa ei odottanut häntä ja hävisi sentähden pelin…
— Hän pelasi, hölmö, kunnes hävisi pelin.
— Machnowkassa on jo kuusituhatta kasakkaa ja niitä johtaa Bohun.
— Kuka, kuka? kysyi Zagloba yhtäkkiä aivan toisella äänellä.
— Bohun.
— Se ei ole mahdollista!
— Niin Puljan ainakin tunnustaa.
— Tuossa se herkku nyt on edessäsi, huudahti surullisesti herra
Zagloba. — Saattavatko ne jo piankin olla täällä?
— Kolmessa päivässä. Taistelulle mennessä ne tietenkään eivät voi kovin kiirehtiä, jotteivät hevoset väsyisi.
— Mutta minä tulen kiirehtimään, minä, murisi Zagloba. — Herran enkelit, pelastakaa minut tuosta roistosta. Antaisin mielelläni vaikkapa lipun, jonka juuri valtasin, jos tuo hurjapää taittaisi niskansa ennenkuin pääsee tänne. Toivon, ettei meidän kauvan tarvitse viipyä täällä. Olemmehan jo näyttäneet Krywonosille mihin pystymme ja nyt olisi aika nauttia lepoa. Minä vihaan tuota Bohunia niin, etten inhotta voi mainita hänen pirullista nimeänsäkään. Minne olenkin joutunut, miksen pysynytkin Barissa, piru minut tänne toikin…