— No mikset herättänyt minua?
— Kuinkas minä olisin herättänyt. Aamulla tulin ottamaan vaatteitanne.
— Mistä sinä tulit?
— No Huszczasta.
— Mitä sinä siellä teit? Mitä sinulle on tapahtunut? Sano! Kerro!
— Nähkääs, hyvä herra, Huszczasta tuli kasakoita ryöväämään Braclawin vojevodaa ja polttamaan hänen taloansa. Mutta minä olin ollut siellä aikaisemmin, sillä saavuin sinne yhdessä isä Patroni Laskon kanssa, joka otti minut mukaansa Chmielnickin luo Huszczaan. Hänet taas oli herra vojevoda lähettänyt viemään kirjeitä Chmielnickille. Minä lähdin siis hänen kanssansa paluumatkalle ja nyt polttivat kasakat Huszczan ja murhasivat isä Patronin, koska hän oli meidän puolellamme. Sama kohtalo olisi tullut herra vojevodan osaksi, jos hän olisi ollut siellä, vaikka hän onkin kunnon mies ja heidän hyväntekijänsä.
— Mutta puhu nyt selvästi äläkä sekoita, sillä minä en ymmärrä mitään. Oletko sinä siis ollut kasakoiden luona, Chmielin luona, vai kenenkä?
— Juuri kasakoiden luona, sillä kun he ottivat minut kiinni Czehrynissä, niin luulivat he minua omaksi miehekseen ja pitivät luonansa. Pukekaa nyt vain yllenne — hyvä Jumala, kuinka vaatteet ovatkin rikki, ihan käsiin hajoavat. Mutta älkää nyt, hyvä herra, suuttuko minulle siitä, etten toimittanut Rozlogiin sitä kirjettä, jonka lähetitte Kudakista. Kas se roisto, se Bohun tempaisi sen käsistäni. Jollei olisi ollut sitä paksua aatelismiestä, niin minä olisin menettänyt henkeni.
— Tiedän, tiedän kaikki, se ei ole sinun syysi. Se paksu aatelismies on leirissä, hän on kertonut minulle kaikki juurta jaksain. Hän se myöskin riisti neidin Bohunin käsistä ja neiti on nyt Barissa hyvässä turvassa.
— No, Jumalan kiitos. Kuulin minäkin, ettei Bohun saanut häntä käsiinsä. Varmaan ovat häätkin jo pian?