— Sinä et voi saada sitä tietää, sanoi hän lempeästi. — Tule vielä huomenna.
Herra Skrzetuski nousi ja lähti, sydän ahdistuksen vallassa.
Illalla tulivat hänen kortteeriinsa vanha Zachwilichowski, pieni Wolodyjowski, herra Longinus Podbipienta ja herra Zagloba. He asettuivat pöytään ja Rzendzian tuli huoneeseen, tuoden ruokaa ja pienen tynnyrin.
— Isän ja Pojan nimeen! huudahti herra Zagloba, — teidän palvelijapoikanne on, näemmä, noussut kuolleista.
Rzendzian lähestyi häntä ja syleili hänen polviaan.
— En ole noussut kuolleista, sillä en kuollut, kiitos teidän, joka pelastitte minut.
Herra Skrzetuski lisäsi:
— Ja menit sitte Bohunin palvelukseen.
— Se poika saa virkaylennyksen helvetissä, sanoi herra Zagloba. Sitte hän, kääntyen Rzendzianin puoleen, jatkoi: — No, et kai sinä siinä palveluksessa saanut maistaa mitään erityisiä nautintoja. Kas tuossa, ota lohdutukseksesi tuo taalari.
— Kiitän nöyrimmästi, sanoi Rzendzian.