Mutta jollei tuollaista voimakasta nyt ole, niin olisinhan kaksin-, kolminkertainen lapsi enkä mies, jos suostuisin luopumaan vallasta, luopumaan tuosta aurinkoisesta tiestä, tuosta loistavasta, suuresta tulevaisuudesta, jossa piilee valtakunnan pelastus, sen kunnia, mahti ja onni.

Ja miksikä?

Ruhtinas nosti jälleen ylpeästi päänsä ja hänen palava katseensa kohdistui Kristukseen. Mutta Kristus päästi pään rinnalleen ja vaikeni niin tuskaisesti kuin jos hänet juuri äsken olisi ristiinnaulittu…

Miksi?

Sankari paineli käsillään hehkuvia ohimojaan… Ehkäpä hän vielä saa vastauksen! Mitä merkitsevät nuo äänet, jotka keskeltä kultaisia ja monivivahteisia kunnian näkyjä, keskeltä tulevien voittojen kohinaa, suuruuden ja mahdin aavistuksia, niin hartaasti huutavat hänen sieluunsa: "oi pysähdy, onneton"! Mitä merkitsee tämä rauhattomuus, joka valtaa hänen pelottoman rintansa ja panee sen levottomuudesta väräjämään? Mitä merkitsee se, että juuri kun hän mitä selvimmin ja perusteellisimmin on todistanut itselleen, että hänen täytyy ottaa käsiinsä valta, jokin kuiskaa hänelle omantunnon syvänteistä: "sinä petät itseäsi, ylpeys vie sinut harhaan, turhamaisuuden saatana lupaa sinulle kuningaskuntia"!

Ja jälleen alkoi ruhtinaan sielussa kauhea taistelun temmellys, jälleen nousi siellä levottomuuden, epäröimisen ja epäilysten pyörre.

Mitä tekeekään aateli, joka tulee hänen luoksensa eikä päälliköitten? Sehän rikkoo lain. Mitä tekee sotajoukko? Rikkoo kurin. Ja hänenkö, kansalaisen, sotilaan, hänenkö on noustava laittomuuden etunenään? Hänenkö on omalla arvovallallaan peitettävä tuo laittomuus? Hänenkö on ensimäisenä annettava esimerkki kurittomuudesta, hillittömyydestä ja lainhalveksimisesta? Ja tämänkö hän tekisi saadaksensa vallan käsiinsä vain kahta kuukautta aikaisemmin, sillä hän saa sen joka tapauksessa jos prinssi Kaarle valitaan valtaistuimelle. Hänkö vastaisille vuosisadoille antaisi tuollaisen hirveän esimerkin? Mitä siitä seuraisikaan? Se, että näin tekee tänään Wisniowiecki, huomenna tekee samalla tavalla Koniocpolski, Potocki, Firlej, Zamoyski, tai Lubomirski. Ja jos siis jokainen, välittämättä laista ja kurista, alkaa toimia vain oman kunnianhimonsa käskystä, jos sitte lapset noudattavat isiensä ja isänisiensä esimerkkiä, niin mikä tulevaisuus lopulta odottaakaan tätä onnetonta maata? Omavaltaisuuden mato, epäjärjestys ja itsekkyys kalvavat jo ennestäänkin valtakunnan juuria. Sisällisen sodan kirveen alla hajaantuu se mikä on lahoa kohta tomuksi. Kuivuneet oksat putoavat puun varresta. Mitä tapahtuukaan sitte, kun ne joiden tulisi varjella tuota puuta kuin silmäteräänsä, itse sytyttävät tulen sen alle, mitä tapahtuu, Jeesus, Jeesus?

Chmielnicki verhoaa itseään, hänkin, yhteishyvän varjolla, eikä itse asiassa muuta tee kuin nousee lakia ja esivaltaa vastaan.

Väristys puistatutti ruhtinasta kiireestä kantapäähän. Hän väänteli käsiään. "Pitääkö minun olla toisena Chmielnickinä? Oi Kristus, Kristus!" Mutta Kristus päästi pään rinnalleen ja vaikeni niin tuskallisesti kuin jos hänet olisi hetki sitte ristiinnaulittu…

Ruhtinas yhä riuhtoi ja kamppaili. Jos hän nyt ottaa käsiinsä vallan ja kansleri, senaatti ja päälliköt julistavat hänet petturiksi ja kapinalliseksi — miten silloin käy? Tulee uusi sisällinen sota. Ja onko Chmielnicki edes tämän valtakunnan suurin ja uhkaavin vihollinen? Onhan sitä vastassa ollut vieläkin suurempia mahteja ja voimia, esimerkiksi silloin, kun kaksisataa tuhatta rautaista saksalaista Tannenbergin luona ryntäsi Jagellon joukkoja vastaan. Ja kun Chocimin luona puoli Aasiaa oli aseissa, näytti tuho olevan vieläkin likempänä. Ja kuinka kävi näiden vihollisvoimien? Puola ei pelkää sotia eivätkä sodat sitä tuhoa. Ei! Mutta miksi se sitte, huolimatta tuollaisista voitoista, kaikesta kätketystä voimastaan ja kunniastaan, miksi se Puola, joka löi ristiritarit ja turkkilaiset, sittenkin samalla on niin heikko ja voimaton, että se horjahtaa yhden ainoan kasakan edessä, miksi se on niin heikko, että naapurit saattavat hävittää sen rajoilla, kansat pilkata sitä, eikä kukaan kuule sen ääntä tai välitä sen vihasta, vaan kaikki ennustavat sen sortumista?