Oi, siihen on syynä juuri ylimysten ylpeys ja kunnianhimo, omavaltaiset teot ja hillittömyys. Pahin vihollinen ei ole Chmielnicki, vaan sisällinen epäjärjestys, aatelin vallattomuus, sotajoukon pienuus ja kurittomuus, valtiopäivien riitaisuus, eripuraisuus, hajanaisuus, kykenemättömyys, itsekkäisyys ja kurin puute, niin, ennen kaikkea juuri kurittomuus. Puu mätänee ja lahoaa aina ytimestään, pian saattaa odottaa, että myrsky sen kaataa. Mutta isänmurhaajaksi on nimitettävä sitä, joka on mukana edistämässä sellaista työtä. Kirottu hän ja hänen lapsensa kymmenenteen polveen… Otappa nyt, sinä Niemirowin, Pohrebyszczen ja Konstantynowin voittaja, otappa nyt, ruhtinas-vojevoda ja riistä päälliköiltä valta, polje sinä laki ja oikeus ja anna vastaisille polville esimerkki, kuinka omaa äitiä raadellaan!
Hurja kauhu ja epätoivo kuvastuivat ruhtinaan kasvoilla… Hän parahti tuskallisesti ja, tarttuen käsillä hiuksiinsa, sortui maahan Kristuksen eteen.
Ja ruhtinas katui ja löi päätään kiviseen permantoon ja hänen rinnastaan puhkesi kumeita ääniä.
— Jumala, armahda minua syntistä! Jumala, armahda minua syntistä!
Ruusuinen aamunkoitto oli jo noussut taivaalle, pian seurasi sitä kultainen aurinko, valaisten salin. Räystäillä tiukuttivat varpuset ja liversivät pääskyset. Ruhtinas nousi ja lähti herättämään paashiansa Zelenskiä, joka nukkui oven takana.
— Juokse lähettisotilaiden luo ja käske heitä kutsumaan tänne luokseni rykmentinpäälliköt, jotka majailevat kaupungissa ja linnassa, kaikki, sekä värvättyjen että nostoväen päälliköt.
Kahden tunnin perästä alkoi sali täyttyä. Tuli pitkäviiksisiä, parrakkaita sotilaita. Ruhtinaan päälliköistä saapuivat vanha Zacwilichowski, Polanowski, Skrzetuski, ynnä herrat Zagloba, Wurcel, eversti Machnicki, Wolodyjowski, Wierszul, Poniatowski ja melkein kaikki upseerit lipunkantajiin asti, paitsi Kuszel, joka oli lähetetty Podoliaan tiedusteluretkelle. Värvätyistä olivat läsnä Osinski ja Korycki. Nostoväkeen kuuluvista ylhäisistä aatelismiehistä ei untuvapatjoilta saatu liikkeelle läheskään kaikkia, mutta heitäkin tuli sentään melkoinen määrä. Ja oli heidän joukossaan huomattavia henkilöitä valtakunnan eri osista, alkaen kastellaaneista aina podkomorzy'eihin asti. Siinä sitä oli hälinää ja puheensorinaa, sali kihisi kuin mehiläispesä ja kaikkien silmät tähtäsivät ovea kohti, josta ruhtinaan odotettiin tulevan.
Äkkiä vaikeni hälinä ja ruhtinas astui sisään. Hänen kasvona olivat tyynet ja leppeät, ainoastaan unettomuudesta punoittavat silmät ja pingoittuneet piirteet todistivat läpikäytyä taistelua. Leppeyden ja herttaisuuden läpi kuulsi arvokkaisuus ja taipumaton tahto. — Hyvät herrat, lausui ruhtinas, — tänä yönä olen keskustellut Jumalan ja omantuntoni kanssa siitä mitä minun tulee tehdä. Ilmoitan siis teille ja ilmoittakaa te koko ritarikunnalle, että isänmaan menestyksen ja vastoinkäymisen hetkellä välttämättömän sovun tähden alistun valtakunnan sotapäällikköjen tahtoon. Syvä hiljaisuus vallitsi salissa.
* * * * *
Puolenpäivän tienoilla seisoi linnan pihalla kolmesataa Wierszulin tataria valmiina lähtemään matkaan herra Skrzetuskin kanssa. Ja linnassa tarjosi ruhtinas päivälliset upseereille. Nämä päivälliset olivat samalla tarkoitetut jäähyväispidoiksi Skrzetuskille. Hänet asetettiin sulhasena ruhtinaan viereen ja hänen toisella puolellaan istui herra Zagloba, koska tiedettiin hänen kekseliäisyytensä ja rohkeutensa pelastaneen morsiamen hengenvaarasta. Ruhtinas oli iloinen, sillä olihan hän heittänyt hartioiltaan raskaan taakan. Hän kohotti maljansa nuoren parin onneksi. Seinät ja akkunat tärisivät, kun upseerit huusivat eläköötä. Etuhuoneissa melusivat palvelijat, heidän johtajanaan esiintyi Rzendzian.