— Viekää atamani sisähuoneisiin! huusi herra Zagloba, joka tultuaan esiin jostakin nurkasta, äkkiä ilmaantui Bohunin viereen. — Ei se ole vaarallista, jatkoi hän, sormillaan painellen haavoja. — Huomenna hän jo paranee, kyllä minä hoidan hänet. Sotkekaa yhteen leivänsydäntä ja hämähäkin verkkoa ja tuokaa tänne. Ja te, pojat, pitäkää te nyt pirunmoista lystiä tyttöjen kanssa, sillä teitä ei tarvita täällä. Kaksi teistä kantamaan atamania. Käykää kiinni, kas noin, no reippaasti nyt, mitä siinä seisotte! Ja vartioikaa taloa, minä pidän päällikkyyden.
Kaksi kasakkaa kantoi Bohunin viereiseen huoneeseen, muut menivät porstuasta pihalle.
Zagloba lähestyi nyt Helenaa, ja kovasti räpytellen silmäänsä, sanoi hän nopeasti ja hiljaa:
— Minä olen herra Skrzetuskin ystävä, älkää peljätkö. Viekää vain profeettanne nukkumaan ja odottakaa minua.
Tämän sanottuaan meni hän tupaan, jossa kaksi esaulia juuri oli asettanut Bohunin turkkilaiselle sohvalle, lähetti miehet hakemaan leipää ja hämähäkin verkkoa, ja, kun näitä oli palvelijain huoneesta noudettu paikalle, rupesi hoitamaan nuorta atamania sillä taidolla ja tottumuksella, joka siihen aikaan oli jokaisella aatelismiehellä ja jonka jokainen aatelismies oli saavuttanut liimaellessaan kaksintaisteluissa tai maakuntapäivillä särjettyjä pääkalloja.
— Ja sanokaa myöskin kasakoille, puhui hän esauleille, — että atamani jo huomenna on terve kuin kala, etteivät turhaan surisi häntä. Atamani höyhensi kuin höyhensikin talossa, mutta aimo salaliiton teki ja huomenna ovat hänen häänsä, vaikkakin ilman pappia. Jos talossa on olutkellari, niin saatte luvan käydä sen kimppuun. No, kas nyt ovat haavat sidotut, menkää nyt, että atamani saisi levätä.
Esaulit lähtivät kiireesti ulos.
— Älkää sentään juoko koko kellaria typötyhjäksi, lisäsi herra
Zagloba heille vielä.
Ja istuutuen Bohunin pään kohdalle katseli hän häntä tarkkaavasti.
— No, ei piru vielä vie sinua noiden haavojen takia, vaikka oletkin saanut aikamoiset annokset. Kahteen päivään et liikuta kättä etkä jalkaa, mutisi hän itsekseen, katsellen kasakan kalpeita kasvoja ja suljettuja silmiä. — Sapeli ei tahtonut tehdä vääryyttä pyövelille, sillä sinä olet kuin oletkin hänen omaisuuttaan etkä pääse pujahtamaan hänen käsistään. Kun sinut hirtetään, niin piru tekee sinusta nuken lapsillensa, sillä sinä olet korea ja sileä. Ei, veliseni, hyvä sinä olet juomaan, mutta et sinä enään minun kanssani juo. Hae sinä vain seurasi rakkarien joukosta, sillä minä näen, että sinä mielelläsi kuristat ihmisiä. Minä vain en enään viitsi ruveta sinun kanssasi tekemään yöllisiä hyökkäyksiä aateliskartanoihin. Valaiskoon sinua pyöveli.