Käsky täytettiin empimättä ja silmänräpäyksessä riensi toistakymmentä juopunutta kasakkaa vartioiden sijalle, jotka eivät tähän asti vielä olleet ottaneet osaa mellastukseen. Nämä juoksivat paikalle helposti ymmärrettävällä kiireellä.
— Hei tänne! huusi Zagloba, osoittaen heille tynnyrejä.
— Kiitoksia, herra, vastasivat kasakat, upottaen läkkituopit tynnyriin.
— Hetken perästä vaihdetaan taas nuokin miehet.
— Tottelen, vastasi esauli.
Kasakoista tuntui aivan luonnolliselta, että Zagloba Bohunin sijaisena otti käsiinsä komennon. Niin oli jo tapahtunut useammankin kerran ja kasakat olivat siihen hyvin tyytyväiset, sillä Zagloba salli heidän tehdä mitä hyvänsä.
Äskeiset vartiat joivat nyt muiden mukana, mutta herra Zagloba rupesi keskustelemaan Rozlogin talonpoikien kanssa.
— Olethan paikkakunnan talonpoikia? kysyi hän eräältä vanhalta mieheltä. — Onko tästä pitkältäkin Lubnieen?
— On, pitkältä on, vastasi talonpoika.
— Ehtiikö aamuun sinne?