— Ei ehdi, herra.
— No entä puoleenpäivään?
— Ehkä puoleenpäivään.
— Ja mitä suuntaa tästä on mentävä?
— Suoraan maantielle.
— Onko maantiekin?
— Ruhtinas Jarema käski tehdä ja nyt on.
Herra Zagloba puhui tahallaan hyvin lujaan, jotta kasakkajoukko huudoista ja hälystä huolimatta saattaisi kuulla hänen sanansa.
— Antakaa noillekin viinaa, huomautti hän kasakoille, osoittaen talonpoikia. — Mutta antakaappas ensinnä minullekin vähän simaa, sillä nyt on viileää.
Eräs kasakoista ammensi simatynnyristä tuopillisen ja antoi sen lakkinsa päältä herra Zagloballe.