— Mitä sinä siinä mulkoilet aivan niinkuin kissa lihapalan ääressä? Vai luuletko etten minä tee mitä lupaan? Ehkä sinä haluat lähettää terveisiä jollekulle Lubniessa? Vai pitääkö minun ehkä toimittaa sinulle sieltä välskäri? Tai mahdollisesti tilata ruhtinaalta tohtori?
Bohunin valkeat kasvot kävivät kauhean näköisiksi. Hän oli ymmärtänyt, että Zagloba tarkoitti täyttä totta ja hänen silmistänsä välähtivät epätoivon ja vimman salamat. Hänen kasvonsa hehkuivat, hän teki yli-inhimillisen ponnistuksen, nousi ja päästi suustaan huudon:
— Hoi, kasak…
Mutta hän ei päässyt lopettamaan käskyään, sillä herra Zagloba heitti salaman nopeudella oman viittansa hänen päänsä yli ja kääri sitte vaatteen kokonaan hänen päänsä ympäri.
Senjälkeen hän painoi hänet takaisin pitkälleen.
— Älä huuda, sillä se vahingoittaa sinua, sanoi hän hiljaa ja läähättäen — Saattaisi pääsi aamulla olla kipeä. Ja koska olet hyvä ystäväni, niin ajattelen parastasi. Kas noin. Nyt sinun tulee lämmin, nukut makeasti etkä huutamalla vahingoita kurkkuasi. Minäpä varmuuden vuoksi sidon kätesi, ettet pääse repimään tukkojasi, ja tämän kaiken teen per amicitiam, ystävyyttäni, jotta muistelisit minua kiitollisena.
Tämän sanottuaan Zagloba kietoi kasakan vyön hänen käsiensä ympäri ja veti sen solmuun. Omalla vyöllänsä hän kytki kiinni Bohunin jalat. Kasakka ei enään tuntenut mitään, hän oli pyörtynyt.
— Sairaan pitää maata hiljaa, sanoi Zagloba, — etteivät pahat nesteet löisi hänen päähänsä, sillä siitä tulee delirium. No, jää terveeksi nyt. Voisinhan minä pistää sinuun puukonkin ja se olisi minulle varmaan edullisinta. Mutta en minä kehtaa talonpojan tavalla ruveta murhaamaan. Toinen asia on sitte, jos tukahdut omaan kuolaasi, sillä sellaista on tapahtunut useammallekin sialle. Jää hyvästi vain. Vale, et me amantem redama — osoita minulle vastarakkautta. Ehkä joskus vielä tapaamme, mutta jos minä tahallani rupean tällaiseen kohtaamiseen pyrkimään, niin nyljettäköön minusta nahka ja tehtäköön siitä hevosen häntähihna.
Sen sanottuaan meni herra Zagloba porstuaan, sammutti takasta tulen ja koputti Wasilin huoneen ovelle. Solakka olento pujahti esiin huoneesta.
— Tekö olette armollinen neiti? kysyi Zagloba.