— Ja mistäs kaukaa vaari on?
— Oi kaukaa, kaukaa. Mutta suokaa minun levähtää, sillä eroitan, että tuolla pajan seinällä on penkki. Istu nyt sinäkin, raukka, jatkoi hän osoittaen Helenalle penkkiä. — Me olemme tulleet aina Ladowasta asti, mutta kotoa me läksimme jo kauvan sitte ja viimeksi tulemme Browarkin markkinoilta.
— Mitäs hyvää sieltä kuului? kysyi muuan vanha talonpoika, viikate kädessä.
— Kuuluuhan sieltä paljonkin, mutta onko se hyvää, sitä emme tiedä. Paljon sinne oli tullut koolle kansaa. Puhuivat Chmielnickistä, että hän on voittanut hetmaninpojan ja hänen ritarinsa. Kuulimme myöskin, että talonpojat vähävenäläisellä rannalla nousevat herroja vastaan.
Joukko ympäröi heti Zagloban, joka, istuen nuoren ruhtinattaren rinnalla, vähän päästä kosketteli harppunsa kieliä.
— Vaari siis kuuli, että siellä noustaan?
— Kuinkas muuten. Onneton on meidän, talonpoikien kohtalo.
— Mutta sanotaanhan, että siitä nyt tulee loppu?
— Kiovassa on alttarilla löydetty Kristuksen kirje, jossa sanotaan, että syntyy hirveä ja julma sota ja suuri verenvuodatus koko Ukrainassa.
Kehä herra Zagloban ympärillä kävi yhä ahtaammaksi.