— Pakeni.
— Miksikä hän pakeni?
— Kun kuuli, että meille taotaan peitsiä ja viikatteita, niin hän pelästyi ja pakeni.
— Sitä pahempi, sillä nyt kantelee hän teidän päällenne ruhtinaalle.
— Mitäs sinä, vaari, siellä rääkyt kuin mikäkin korppi? sanoi vanha talonpoika. — Mekin luulemme, että herroille koittaa mustat päivät. Eikä tule olemaan, ei vähävenäläisellä eikä tatarilaisella rannalla, herroja eikä ruhtinaita, vaan ainoastaan kasakoita, vapaita miehiä. Eikä tule olemaan veroa, ei tynnyristä eikä myllystä eikä lautasta, eikä tule olemaan juutalaisia, sillä niin sanotaan Kristuksen kirjeessä, josta itse meille puhuit. Ja Chmiel on yhtä mahtava kuin ruhtinas. Mitelkööt voimiansa.
— Jumala häntä auttakoon, sanoi vaari. — Raskas on meidän talonpoikien kohtalo, mutta ennen oli toisin.
— Kenen on maa — ruhtinaan, kenen on aro — ruhtinaan, kenen on metsä, kenen ovat karjalaumat ruhtinaan. Mutta ennen oli Jumalan metsä ja Jumalan aro. Ken tuli ensimäisenä, se otti eikä ollut kenellekään velkapää. Nyt on kaikki herrojen ja ruhtinaan omaa.
— Se on teidän omaanne, lapset, vakuutti vaari. — Mutta nyt minä sanon teille yhden asian: itse te tiedätte, ettette täällä uskalla nousta ruhtinasta vastaan, ja kas sentähden sanon teille: joka tahtoo surmata herrat, älköön jääkö tänne niinkauvan kuin Chmiel ei vielä ole mitellyt voimiaan ruhtinaan kanssa, vaan paetkoon Chmielin luo ja tehköön sen heti, huomispäivänä, sillä ruhtinas on jo matkalla. Jos nyt hänen komisariuksensa herra Gdeszynski kantelee Demianowkan päälle, niin silloin ei ruhtinas tule pitämään teitä täällä hengissä, vaan surmaa kaikki viimeiseen mieheen asti. Niin että paetkaa te Chmielin luo. Jota enempi teitä siellä on, sitä helpommin Chmiel voittaa. Oi, hänellä on edessään raskas työ! Hetmanit ovat häntä vastassa ja kruunun sotajoukkoja on lukematon määrä ja sitte on ruhtinas, joka on hetmanejakin mahtavampi. Rientäkää te, lapset, auttamaan Chmieliä ja zaporogilaisia, sillä ne raukat eivät yksinään tule aikaan. Ja hehän taistelevat teidän vapautenne ja teidän omaisuutenne puolesta herroja vastaan. Rientäkää te, niin pelastutte ruhtinaan käsistä ja autatte Chmieliä.
— Hän puhuu totta, huusivat useat äänet joukosta.
— Oikein hän puhuu.