— Zolotonoszaan! toistivat kaikki, ikäänkuin siellä olisi tyyssija ja pelastus.
— Trechtymirowiin!
— Surma ljaheille ja herroille!
Yhtäkkiä astui eräs nuori kasakka esiin, heilautti peistänsä ja huusi:
— Miehet, jos huomenna mennään Zolotonoszaan, niin tänään lähdetään komisariuksen talolle!
— Komisariuksen talolle! toisti heti paikalla muutama kymmen ääni.
— Poltetaan se ja pannaan puhtaaksi!
Mutta vaari, joka siihen asti oli istunut pää painuneena rintaa vastaan, kohotti nyt päänsä ja sanoi:
— Ei, lapset, älkää te lähtekö komisariuksen talolle älkääkä polttako sitä, sillä silloin käy teille huonosti. Ruhtinas joukkoineen kuljeskelee täällä jossakin likellä. Hän huomaa tulipalon loimun, saapuu paikalle ja silloin te olette kiikissä. Antakaa pikemmin minulle jotakin syötävää ja osoittakaa yösija. Ei, pojat, pysykää te hiljaa älkääkä ryhtykö hurjiin tekoihin herrojen kartanoissa.
— Hän on oikeassa, huusivat muutamat.