— Oliko eräs vaari heidän kanssansa?
— Oli.
— Ja mykkä vaarin kanssa, pieni poika?
— Oli, ihan niin.
— Minkä näköinen vaari oli?
— Ei aivan vanha, roteva, silmät kuin kalalla, toisessa silmässä kaihi.
— Hän se on, mutisi Anton ja kysyi edelleen: — Entä poika?
— Hän se vasta oli, atamani hyvä, kuin oikea keruubi. Emme ole sellaista nähneet.
Keskustelun aikana he olivat saapuneet toiselle rannalle.
Anton tiesi jo mitä hänen oli tehtävä.