— Sanotaan että Bohun.
— Bohun?
— Juuri hän.
— Milloin se tapahtui?
— Kolme päivää sitten.
— Lähdittekö ajamaan heitä takaa? Saitteko kiinni? Saitteko ketään vangiksi?
— Lähdin ajamaan takaa, mutta en saavuttanut, koska tulin kolme
päivää liian myöhään. Matkalla keräsin tietoja. He pakenivat taasen
Czehrynin suunnalle ja hajaantuivat sitte. Toinen puoli meni
Czerkasyyn päin, toinen Zolotonoszaan ja Prohorowkaan.
Tähän lisäsi herra Kuszel:
— Minähän kohtasin sen osaston, joka oli menossa Prohorowkaan, kuten ruhtinaalliselle armolle ilmoitin. He sanoivat olevansa Bohunin lähettämiä ja menevänsä estämään talonpoikia pakenemasta Dnieperin yli. Siksi minä päästin heidät menemään.
— Tyhmästi teitte, mutta minä en teitä syytä. Vaikea on olla erehtymättä, kun petos väijyy joka askeleella ja maa polttaa jalkain alla, sanoi ruhtinas.