— Omaa väkeä, sanoi Zagloba, raoittaen ovea. — Teidän luvallanne… mutta ehkä tulen sopimattomaan aikaan? lisäsi hän, pistäen päänsä ovesta sisään.
Samassa hän vetäytyi takaisin ja paiskasi oven kiinni, ikäänkuin hän olisi katsonut kuolemaa silmiin. Hänen kasvoillaan kuvastui pelästys ja mitä suurin hämmästys. Hän avasi suunsa ja katseli harhailevin silmin Wolodyjowskiin ja Kuszeliin.
— Mikä teidän on? kysyi Wolodyjowski.
— Kristuksen haavain nimessä hiljaa! Tuolla… on Bohun.
— Kuka? Mitä teille on tapahtunut?
— Siellä… on Bohun. Molemmat upseerit nousivat pystyyn.
— Oletteko menettänyt järkenne? Sanokaa: kuka?
— Bohun… Bohun.
— Se ei ole mahdollista.
— Niin totta kuin tässä seison. Minä vannon Jumalan ja kaikkien pyhien nimessä.