Leppymätön Zagloba touhusi kuitenkin yhä kylmäverisesti.
— Olisit kadottanut housusi, jollei tuo ritari olisi säälinyt sinua ja lahjoittanut sinulle henkeä. Hyi, herra kasakka, naisen kasvot sinulla on ja myöskin naisen sydän. Kyllä olit rohkea käydessäsi vanhaa ruhtinatarta ja lapsimaista ruhtinasta vastaan, mutta ritaria vastaan seistessäsi olet pelkuri. Kirjeitä kuljettamaan ja tyttöjä ryöstämään kyllä kykenet, mutta et sotaan. Niin totta kuin elän, näin omin silmin kuinka housusi liehuivat. Hyi, hyi, hyvä on nyt puhua sapelista, kun kuljetat kirjettä. Mitenkäs me voimme taistella sinun kanssasi, kun suojelet itseäsi tuolla kirjeellä! Tomua silmiin, tomua silmiin, herra kasakka. Chmiel on hyvä sotilas, Krywonos myöskin, mutta paljon on kasakkain joukossa roistoja.
Bohun syöksähti yhtäkkiä Zaglobaa kohden, mutta herra Zagloba vetäytyi herra Wolodyjowskin taakse niin että nuo molemmat nuoret sotilaat seisoivat silmä silmää vastaan.
— Minä en paennut teitä pelosta, vaan pelastaakseni toisten hengen, sanoi Bohun.
— En tiedä mistä syystä pakenit, sen vain tiedän, että pakenit, sanoi herra Michal.
— Ryhdyn kaikkialla kanssanne taisteluun, vaikkapa heti.
— Haastatko siis minut taisteluun? kysyi kulmiaan rypistäen
Wolodyjowski.
— Sinä ryöstit minulta kasakan kunnian, sinä olet häpäissyt minua, minä tahdon sinun vertasi!
— Asia on siis sovittu, vastasi Wolodyjowski.
— Volenti non fit iniuria, tahtovalle ei tapahdu vääryyttä, lisäsi Zagloba, — mutta kuka toimittaa kirjeen prinssille?