Vihdoin hän havahtui ajatuksistaan ja sanoi:
— Punnittuani kaikkia seikkoja huomaan, että meidän sittenkin täytyy lähteä.
Wolodyjowskilta pääsi helpoituksen huokaus.
— Ja milloin?
— Kunhan olemme levänneet täällä kolme päivää, jotta sielumme ja ruumiimme olisivat virkeät.
Seuraavana päivänä alkoivat ystävykset tehdä valmistuksia matkaa varten ja heidän lähtönsä aattona saapui odottamatta Skrzetuskin palvelijapoika, nuori kasakka Cyga tuoden kirjeen Wierszulille ja viestejä. Kuullessaan lähetin saapuneen kiiruhtivat Wolodyjowski ja Zagloba heti komendantin kortteeriin. Siellä he saivat lukea seuraavan kirjeen:
"Olen Kamieniecissä, jonne asti Satanowiin johtava tie on vaaraton kulkea. Lähden Jahorlikiin armeenialaisten kauppiasten kanssa, jotka herra Bukowski on minulle osottanut. Heillä on tatarien ja kasakkain antamat turvakirjat, jotka oikeuttavat matkustamaan aina Akermaniin saakka. Matkustamme nyt Uszycaa, Mohilowia ja Jampolia kohti. Kauppaamme sinistä silkkikangasta, pysähtyen tien varrella missä vain tapaamme eläviä ihmisiä. Ehkäpä Jumalan avulla löydämme mitä etsimme. Tovereilleni Wolodyjowskille ja herra Zagloballe pyydän teitä sanomaan, että he odottaisivat minua Zbarazissa, jos heidän ei välttämättä tarvitse menetellä toisin. Sille tielle, jota minä kuljin, on mahdoton lähteä suurempana joukkona. Kasakat, jotka talvehtivat Jampolissa ja Dniesterin varrella aina Jahorlikia myöten, pitäen hevosiaan lumessa, ovat erittäin epäluuloiset. Jollen minä suoriudu täällä yksinäni, niin vielä vähemmin suoriutuu täällä kolme. Minulla on puolellani se etu, että minua pidetään armeenialaisena. Kiittäkää ystäviäni, herra Kristofer, minun puolestani sydämen pohjasta heidän päätöksestään, jonka ikäni tulen muistamaan. En kuitenkaan voinut heitä odottaa, koska jokainen päivä oli minulle liian tuskallinen enkä tietänyt tulevatko he edes. Lisäksi oli paras aika lähteä, koska kauppiaat juuri nyt lähtevät hakemaan makeisia ja sinisiä silkkikankaita. Lähetän luoksenne uskollisen palvelijani ja pyydän teitä ottamaan hänet suojaanne, pelkään nimittäin että hän nuorena ja ajattelemattomana voisi puhua liikoja. Herra Bukowski takaa, että mainitut kauppiaat ovat rehellisiä, jota minäkin heistä luulen. Uskon että kaikki on korkeimman Jumalan kädessä. Jos Hän tahtoo, niin Hän osottaa meille armonsa ja lyhentää tuskani. Amen."
Herra Zagloba luki loppuun kirjeen ja katsahti tovereihinsa. Nämä kuitenkin vaikenivat. Vihdoin sanoi herra Wierszul:
— Tiesin että hän lähti sinne.
— Mutta mitä meidän nyt on tehtävä? kysyi Wolodyjowski.