— Jos te odotatte minun vastaustani, sanoi hän, — niin tietäkää, että vaikka minun täytyisi voihkia koko ikäni teidän vankeudessanne, niin en koskaan rakasta teitä, niin totta kuin Jumala minua auttakoon.
Bohun taisteli hetken itsensä kanssa.
— Älä sano minulle sellaisia asioita, virkkoi hän käheällä äänellä.
— Älkää puhuko minulle rakkaudestanne, sillä siitä tulee minulle häpeä, viha ja loukkaus. Minä en ole teitä varten.
Bohun nousi.
— Ja ketä varten sinä sitten olet, ruhtinatar Kurcewicz? Ja kenen oma sinä olisit ollut Barissa, jollen minä…
— Se, joka pelastaa minun henkeni antaakseen minulle häpeän ja vankeuden, on minun viholliseni eikä ystäväni.
— Ja luuletko sinä, että talonpojat olisivat sinut tappaneet?
Kauheaa on ajatella…
— Puukko olisi minut tappanut, mutta sinä sen tempasit pois käsistäni.
— Enkä minä anna sitä takaisin, sillä sinun täytyy tulla minun omakseni! huudahti kasakka.