— Nöyrin palvelijanne, herrat komisaarit ja vojevoda. Parempi olisi teidän ollut aikaisemmin ryhtyä kanssani neuvotteluihin, silloin kun minä olin heikompi enkä tuntenut omaa voimaani. Mutta koska kerran kuningas on lähettänyt teidät luokseni, otan teidät kiitollisin mielin vastaan täällä omassa maassani.
— Tervetuloa, herra hetmani, vastasi Kisiel. — Hänen majesteettinsa kuningas on lähettänyt meidät tarjoamaan sinulle suosiotaan ja toimittamaan oikeutta.
— Suosiosta minä kiitän, mutta oikeutta minä jo itse olen toimittanut teidän kaulanne kaupalla — näin sanoessaan hän löi sapeliinsa — ja toimitan vastedeskin, jollette tyydytä minua.
— Etpä tervehdi meitä erittäin ystävällisesti, zaporogien hetmani, meitä, kuninkaan lähettiläitä.
— En rupea puhumaan täällä pakkasessa, siihen tulee sopivampikin aika, vastasi Chmielnicki karkeasti. — Päästä, Kisiel, minut rekeesi, niin osoitan teille sen kunnian, että ajan kanssanne.
Tämän sanottuaan astui hän ratsun selästä ja läheni rekeä, mutta
Kisiel siirtyi oikealle puolelle, jättäen vapaaksi vasemman puolen.
Kun Chmielnicki tämän huomasi, vetäytyivät hänen kulmansa ryppyyn ja hän huudahti:
— Päästä minut oikealle puolelle.
— Minä olen valtakunnan senaattori.
— Mitä minä senaattoreista Herra Potocki on ensimäinen senaattori ja kruunun hetmani, mutta minä pidän häntä niiniköysissä muiden joukossa ja käsken, jos tahdon, huomenna lyödä hänet paaluun.