— Mikä sinun on?
— Pelasta, pelasta! huusi Bohun. — Minä olen hänet tappanut, hänet, sieluni, valoni!
— Mitä sinä hourailet?
— Tappanut, tappanut! voihki Bohun ja väänteli käsiään.
Horpyna lähestyi nopeasti ruhtinatarta ja huomasi heti, ettei hän ollut kuollut, vaan ainoastaan tainnoksissa, ja toimitettuaan Bohunin oven taa, alkoi hän hoidella neitoa. Ruhtinatar avasi hetken päästä silmänsä.
— No niin, lapseni, ei ole mitään hätää, sanoi noita. — Sinä pelästyit häntä ja pyörryit, mutta pyörtymys menee ohi ja terveys palaa. Sinä olet terve kuin pähkinä, sinä saat vielä kauvan elää maailmassa ja nauttia onnea.
— Kuka sinä olet? kysyi ruhtinatar heikolla äänellä.
— Minäkö? Sinun palvelijasi, sillä niin on hän käskenyt.
— Missä minä olen?
— Pirun-Rotkossa. Tämä on oikeaa erämaata, täällä et näe ketään muuta kuin hänet.