— Asutko sinäkin täällä?
— Tämä on minun taloni. Minä olen Doncowna, minun veljeni on Bohunin alipäällikkö ja johtaa kelpo poikia, ja minä taas istun täällä ja hoidan sinua tässä kultaisessa huoneessa. Minun majastani on tullut komea sali niin että välkkyy ja hohtaa. Hän on tuonut tuon kaiken tänne sinua varten.
Helena katsahti tytön komeihin kasvoihin ja nuo kasvot näyttivät vilpittömiltä.
— Tuletko sinä olemaan minulle hyvä?
Nuoren noidan valkeat hampaat välähtivät hymyssä.
— Tulen. Kuinka en olisi hyvä, sanoi hän. — Mutta ole sinäkin hyvä atamanille. Hän on haukka, hän on kuuluisa urho, hän sinulle…
Näin sanoessaan taipui noita Helenan korvan juureen ja alkoi kuiskia hänelle sekä purskahti lopuksi suureen nauruun.
— Pois! huudahti ruhtinatar.
KOLMAS LUKU.
Varhain kolmannen päivän aamuna istui Doncowna yhdessä Bohunin kanssa raidan alla likellä myllynpyörää ja katseli kuohuvaan veteen.