— Se on totta, mutta kun Jumala meidän kättemme kautta on vapauttanut hänet Bohunista, johdattanut häntä niin monista vaaroista ja pauloista ja kun Hän on liikuttanut Chmielnickin kivettyneen sydämen ihmeelliseen myötätuntoon häntä kohtaan, niin eihän tämä ole voinut tapahtua vain sitä varten, että Skrzetuski tuskasta ja kaihosta laihtuisi luurangoksi. Jollette, herra Michal, tässä kaikessa näe Kaitselmuksen kättä, niin on teillä tylsempi järki kuin sapeli, vaikka tietysti muuten onkin kohtuudenmukaista, ettei ihminen yhtaikaa omista kaikkia hyveitä.
— Sen minä ainakin huomaan, virkkoi viiksiään väännellen Wolodyjowski, — ettei meillä ole siellä mitään tekemistä ja että meidän pitää istua täällä kunnes aivan nahistumme.
— Pikemmin minä nahistun kuin te, sillä minä olen vanha ja tiedättehän, että vanhuuttaan nauriskin nahistuu ja silava eltaantuu. Kiittäkäämme pikemmin Jumalaa siitä, että hän lupaa kaikille meidän vastuksillemme onnellisen lopun. Vähänkös minäkin olen nähnyt vaivaa ruhtinattaresta, enemmän totta tosiaan kuin te ja tuskin vähemmän kuin Skrzetuski. Sillä se neito on kuin oma tyttäreni ja tuskin voisin omaista rakastaa niin suuresti. Sanotaan, että me olemme toistemme näköisetkin niinkuin kaksi marjaa. Mutta rakastaisin minä häntä muutenkin ettekä te minua näe iloisena ettekä tyytyväisenä ennenkuin saan varmuuden, että tyttö raukan kova kohtalo pian loppuu. Huomisesta lähtien rupean sepittämään häärunoa. Minä kirjoitan näet sangen kauniita säkeitä, vaikka viime aikoina olen Marsin takia hiukan laiminlyönyt Apollon.
— Kannattaako täällä nyt Marsista edes puhuakaan, virkkoi Wolodyjowski. — Piru vieköön Kisielin, senkin petturin, kaikki komisaarit ja heidän sopimuksensa. Kevääksi he tekevät rauhan, se on yhtä varma kuin että kaksi ja kaksi on neljä. Herra Podbipienta, joka on tavannut ruhtinaan, sanoo samaa.
— Herra Podbipienta tietää valtiollisista asioista yhtä vähän kuin pukki pippurista. Ollessaan ruhtinaan hovissa välitti hän eräästä tyttö-mokomasta enemmän kuin kaikesta muusta ja kierteli häntä kuin koira peltokanaa. Suokoon Jumala, että joku muu ampuisi häneltä peltokanan. Mutta vähät niistä. En kiellä, että Kisiel on petturi, sen tietää koko valtakunta, mutta sopimuksen aikaansaamisesta on vielä liian aikaista ruveta ennustelemaan.
Zagloba kääntyi kasakan puoleen.
— Vai mitä siellä teidän keskuudessanne sanotaan, Zachar, tuleeko rauha vaiko sota?
— Ensi ruohoon asti on rauha, mutta keväällä olemme surman suussa, joko me tai ljahit.
— Olkaa huoleti, herra Michal, minäkin olen kuullut, että rahvas kaikkialla aseistautuu.
— Tulee sellainen sota, ettei sellaista ole ollut, sanoi Zachar. — Meillä kerrotaan, että Turkin sulttaani ja khani kaikkine ordineen liittyvät meihin, ja meidän ystävämme Tuhaj-bej on aivan läheisyydessä leirillä eikä ole ensinkään lähtenyt kotiin.