— No, Horpyna, kyllä minä sen paasiviulun tunnen.
Herra Zagloba nousi äkkiä penkiltä ja alkoi heilutella käsiään aivan kuin ihminen, joka on pudonnut syvyyteen ja koettaa pelastua hukkumasta.
— Jumalan nimessä, pitäkää suunne kiinni, sanoi hän Wolodyjowskille, — antakaa minun kysyä.
Läsnäolevat aivan vavahtivat, niin kalpea oli Zagloba ja hiki kihosi hänen kaljulle päälaelleen. Hän hyppäsi kuitenkin tasajalkaa penkin yli Rzendzianin luo ja tarttuen poikaa olkapäähän, kysyi hän käheällä äänellä:
— Kuka sinulle on sen sanonut, että neiti on piiloitettuna Raszkowin tienoilla?
— Kukako sen on sanonut? Bohun.
— Poika, oletko tullut hulluksi, ärjäisi herra Zagloba, ravistaen poikaa kuin päärynäpuuta, — mikä Bohun?
— Jumalan tähden, huusi Rzendzian, — miksi minua noin ravistatte?
Antakaa minun olla rauhassa, että voin koota ajatukseni, sillä olen
aivan hämmennyksissä. Tehän panette minun pääni sekaisin. Mikäkö
Bohun, ettekö te sitten häntä tunne?
— Älä siinä lörpöttele, taikka minä isken sinuun puukon! ärjyi
Zagloba. — Missä sinä olet nähnyt Bohunin?
— Wlodawassa. Mitä te minusta tahdotte? huusi poika pelästyneenä. —
Olenko minä mikä ryöväri?