Ohhoh, kiittämätön ljahitar se on, kun ei anna vastarakkautta sellaiselle rakkaudelle. Jos minusta riippuisi, niin minä ainakaan en panisi sinua vastaan.
Näin sanoessaan tönäisi Horpyna pari kertaa Bohunia kylkeen ja hymyili, niin että kaikki hampaat paljastuivat.
— Mene sinä hiiteen, sanoi kasakka.
— No, no, tiedänhän minä, ettet sinä ole minua varten. Bohun katsahti vaahtoavaan veteen myllynpyörässä, ikäänkuin olisi itse tahtonut povata.
— Horpyna, sanoi hän hetken perästä.
— Mikäs on?
— Kun minä lähden, niin tuleeko hän ikävöimään minua?
— Koska et sinä tahdo häntä orjuuttaa kasakan tapaan, niin ehkä on parempi, että lähdet tiehesi.
— En tahdo, en voi, en rohkene. Minä tiedän, että hän kuolisi.
— Niin ollen on ehkä parempi, että sinä lähdet. Niinkauvan kuin hän näkee sinut, ei hän tahdo edes tuntea sinua, mutta kun hän istuu kuukauden täällä minun ja Czeremisin kanssa, niin sinä ehkä jo käyt hänelle rakkaammaksi.