— Minun täytyy. Chmielnicki on lähettänyt minulle kirjeen Bariin ja sanonut että palaisin, ja Krywonos on hänkin käskenyt tulemaan. Nyt käyvät ljahit meitä vastaan suurella voimalla, siis täytyy meidänkin yhtyä.
— Ja milloin palaat?
— En tiedä. Syntyy suuri taistelu, jollaista vielä ei ole ollut. Jos meidän tai ljahien täytyy kuolla. Jos meidät lyödään, niin piiloittaudun tänne ja jos me lyömme heidät, niin palaan noutamaan käköstäni ja vien hänet Kiovaan.
— Mutta jos saat surmasi?
— Senhän sinä voit povata, jotta saisin sen tietää.
— Mutta jos saat surmasi?
— Voin saada, koska äiti kerran on synnyttänytkin.
— No mutta mitäs minä silloin teen tytön? Väännänkö häneltä niskat nurin, vai kuinka?
— Koskeppas sinä häneen kädelläsikin, niin minä käsken härjillä raastaa sinut paaluun!
Bohun vaipui synkkiin ajatuksiin. — Jos minä saan surmani, niin sano hänelle, että hän antaa minulle anteeksi.