— Ei ole enään pitkältä. Tulemme perille ennen puoliyötä. Kun olemme kulkeneet Paholaisen-Rajapyykin ja Tatarilaiskummun ohi, niin tulee heti Pirunkuoppa. Oi, sen läpi olisikin paha ajaa puoliyön jälkeen, ennen kukonlaulua. Minä kyllä saattaisin, mutta teille se voisi olla paha.
Ensimäinen ratsastaja kohautti olkapäitään:
— Tiedänhän minä, sanoi hän, — että sinulla on paholainen veljenä, mutta paholaista vastaan on keinoja.
— Olipahan paholainen tai ei, niin mitään keinoja ei löydy, vastasi Horpyna. — Jos sinä, haukkaseni, hakisit vaikkapa koko maailmasta piilopaikkaa ruhtinattarellesi, niin et löytäisi parempaa. Sieltä ei kukaan kulje ulos puoliyön jälkeen paitsi minun kanssani ja siihen rotkoon ei ole vielä yksikään elävä mies pistänyt jalkaansa. Jos joku haluaa povausta, niin hän jää seisomaan rotkon eteen ja odottaa kunnes minä tulen ulos. Sinun ei tarvitse pelätä, sinne eivät tule ljahit eivätkä tatarit, eikä kukaan muukaan. Pirunkuoppa on kauhea paikka, sen saat itse nähdä.
— Olkoonpa kuinka kauhea tahansa, kun minä sanon että tulen, niin tulen milloin tahdon.
— Varsinkin päivällä.
— Milloin vain tahdon. Jos piru asettuu poikkiteloin, niin minä otan häntä sarvista kiinni.
— Ohoh, Bohun, Bohun!
— Ohoh, tyttöseni! Älä ole huolissasi minusta, se ei ole sinun asiasi, periikö minut piru vai ei. Sen vain minä sanon sinulle: hoida sinä asiasi pirujen kanssa niinkuin tahdot, kun vain ruhtinattarelle ei mitään tapahdu, sillä jos hänelle jotakin tapahtuu, niin silloin eivät sinua minun käsistäni revi pirut eivätkä vamppyyrit.
— Kerran minut jo on upotettu veteen, kun asuin veljeni kanssa Donin puolella, ja toisella kerralla ajoi mestari Jampolissa pääni paljaaksi. Pelastuin kuin pelastuinkin sittenkin. Mutta se nyt on eri asia. Ystävyydestä sinua kohtaan minä häntä suojelen, niin ettei pahojen henkien takia yksikään hiuskarva putoa hänen päästään. Ja ihmisiltä hän minun luonani on turvassa. Ei hän enään pääse sinulta karkuun.