Syntyi hetken vaitiolo. Kuningas tuijotti synkästi lepattaviin kynttilöihin ja alkoi rummuttaa käsillään pöytään.
— Ei teillä siis ole mitään neuvoa antaa, sanoi hän vihdoin.
— Ei muuta kuin: täytyy odottaa, vastasi kansleri vakavana.
Jan Kasimirin otsa vetäytyi ryppyihin.
— Odottaa, toisti hän, — nyt kun Zbarazin luona Wisniowiecki ja muut päälliköt ovat menehtymäisillään.
— Kyllä he vielä kestävät jonkun aikaa, sanoi Radziejowski huolettomana.
— Olisi parempi, että vaikenisitte, herra starosta, kun ei teillä ole mitään hyvää sanottavana.
— Kyllä minulla olisi neuvo, teidän majesteettinne.
— Mikä?
— Lähettäkää joku Zbarazin luo muka neuvottelemaan Chmielnickin kanssa. Lähetti ottaa selon, onko khani siellä omassa persoonassaan ja tuo tänne tiedon.