— Minun ymmärtääkseni hän on matkalla Waladynkalle.
— Varmaan onkin niin. Silloin ratsastamme me toiselle ja hän toiselle suunnalle. Nyt ei välillämme enää ole penikulma, vaan kaksi ja tunnin perästä tulee viisi. Ennenkuin hän tiellä saa meistä tiedon ja palaa takaisin, niin me jo olemme Zolkiewissa.
— Niinkö sanotte, herra Michal. Jumalan kiitos, että panitte laastaria haavalleni. Mutta sanokaa minulle kuinka on mahdollista, että hän on vapaana, vaikka Rzendzian saattoi hänet Wlodawan komendantin käsiin?
— Hän on yksinkertaisesti paennut.
— Sellaiselta komendantilta pitäisi leikata kaula. Rzendzian, hoi,
Rzendzian tänne!
— Mitä käskette, herra? kysyi poika, pidättäen hevostaan.
— Kenelle sinä ilmiannoit Bohunin?
— Herra Regowskille.
— Kuka herra Regowski on?
— Hän on suuri kavaljeeri, kyrassierijoukon päällikkö kuninkaan lippukunnassa.