Sitten hän nousi ja avasi akkunaluukut sekä itse akkunan.
Aamun raikkaus virtasi tupaan ja sen mukana myös päivän kirkas valo.
Valon tullessa heräsi Skrzetuski tajuntaan.
Rzendzian istuutui sängyn jalkapäähän.
— Minäkö olen tullut Zbarazista? kysyi ritari.
— Niin olette, hyvä herra. Siihen ei ole pystynyt kukaan muu kuin te. Ja teidän tulonne johdosta juuri lähti kuningas Zbaraziin auttamaan.
— Herra Podbipienta yritti ennen minua, mutta hän sai surmansa.
— Hyvä Jumala, onko herra Podbipienta kuollut — sellainen runsaskätinen, kunnon herra! Ihanhan minä tukehdun suruun… Kuinkas he voittivat niin väkevän miehen?
— Ampuivat hänet nuolilla…
— Entä herrat Wolodyjowski ja Zagloba?
— Terveinä olivat, kun minä lähdin.