— Hevoseni kompastelee! huusi toistamiseen Zagloba.
— Vähät siitä! toisti Wolodyjowski.
He saapuivat jo metsään. Pimeys oli kyllä nyt heidän ympärillään, mutta eivät myöskään yksityiset tatarilaisratsastajat olleet heistä kauempana kuin muutaman sadan askeleen päässä.
Pieni ritari tiesi kuitenkin, miten hänen on meneteltävä.
— Rzendzian, huusi hän, — käänny neidin kanssa maantieltä ensimäiselle polulle.
— Hyvä on, herra, vastasi poika. Pieni ritari kääntyi Zagloban puoleen.
— Pistoolit kouraan!
Samassa laski hän kätensä Zagloban hevosen ohjaksiin ja alkoi pidätellä sitä.
— Mitä te teette? huusi Zagloba.
— Älkää hätäilkö, pidättäkää hevosenne.