— Oletteko valveilla?
— Olemme, herra ruhtinas, vastasi Skrzetuski, ojentaen itsensä suoraksi.
— Nyt täytyy olla hyvin varuillaan. Tämä hiljaisuus ei tiedä hyvää.
Ruhtinas jatkoi kulkuaan nähdäkseen oliko uni voittanut uupuneet sotilaat. Herra Longinus vei kätensä ristiin.
— Mikä päällikkö, mikä sotilas!
— Hän lepää vielä vähemmin kuin me, sanoi Skrzetuski. — Noin hän yksinään joka yö käy tarkastamassa kaikki vallit, aina tuolle toiselle lammikolle asti.
— Suokoon Jumala hänelle terveyttä.
— Amen.
Syntyi hiljaisuus. Kaikki jäivät tuijottamaan pimeyteen, mutta mitään outoa ei näkynyt. Kasakkain valleilla oli rauhallista, viimeinenkin valo oli sammunut.
— Nyt voisi heidät yllättää unessa niinkuin maarotat, mutisi
Wolodyjowski.