Ratsastajat tulivat sillävälin yhä lähemmäksi ja saapuivat vihdoin aivan hänen kohdalleen. Oli niin pimeä, ettei hän saattanut laskea heitä, mutta hän kuuli heidän puheestaan joka sanan.
— Heidän on paha, mutta paha on meidänkin, sanoi jokin uninen ääni.
— Ja kuinka moni kunnon kasakka täällä saakaan surmansa.
— Hyvä Jumala, sanoi toinen ääni, — kerrotaan, ettei kuningas enää ole kaukana, miten meidän silloin käykään.
— Khani on suuttunut meidän Chmieliimme ja tatarit uhkaavat hirttää meidät, jollemme saa voittoa.
— Hevoslaitumilla he tappelevat meikäläisten kanssa. Isä on kieltänyt menemästä tatarien leirille, sillä joka sinne vain menee, saa surmansa.
— Kerrotaan, että kaupustelijoiden joukossa on valepukuisia ljaheja.
Kunpa tästä sodasta pääsisikin.
— Nyt meidän on vielä pahempi kuin ennen.
— Kuningas joukkoineen ei ole enää kaukana, se on pahinta se.
— Äh, mieluumminpa sitä makailisi Siczissä kuin rähmisi täällä pimeässä kuin mikäkin kerjäläinen.
— Mutta kunhan ei täällä olisikin joitakin kerjäläisiä, koska hevoset noin pärskähtelevät.