— Mutta minulla on rahoja kuopattuna maahan: kaksi kourallista.
— Ryöstetyitäkö?
— Ryöstetyitä.
— Olipa sinulla niitä vaikka koko säkillinen, niin olet kuin oletkin moukka, mutta ukko on aatelinen.
— Minä olen pajarinsukua.
— Jos niin on, olet vielä moukkaakin huonompi: petturi. Kuinka olet voinut palvella vihollista?
— En ole palvellut.
— Mistä Kmicic teidät sitten otti?
— Maantieltä. Minä olin sotahetmanin palveluksessa, mutta sitten joukot laskettiin hajalle, kun ei ollut mitä syödä. Kotiini en voinut palata, sillä se oli hävitetty. Kun sitten muut läksivät ryöstelemään pitkin maanteitä, läksin minäkin mukaan.
Herra Wolodyjowski ihmetteli kovasti, sillä hän oli luullut Kmicicin hyökänneen Wodoktyyn viholliselta saaduilla voimilla.