— Syökää, olkaa hyvä.
— Söisin vaikka myrkkyä teidän tähtenne!… Jätin osan lurjuksistani Poniewieźiin, osan Upitaan ja parhaat toverini toin Lubicziin vierailemaan… Nämä tulevat vielä luoksenne kohteliaisuuskäynnille.
— Entä mistä laudalaiset teidät löysivät?
— He löysivät minut ollessani matkalla Poniewieźiin talvea viettämään.
Ilman heitäkin olisin tänne tullut.
— Juokaa, olkaa hyvä.
— Joisin vaikka myrkkyä teidän tähtenne!…
— Nuo laudalaisetko ne vasta kertoivat teille isoisän kuolemasta ja testamentista?
— Kuolemasta — niin, he juuri. Olkoon Jumala armollinen minun hyväntekijälleni! Tekö heidät luokseni lähetitte?
— Älkää luulkokaan. Ajattelin vain suruani ja rukouksia enkä mitään muuta…
— Samaa hekin sanoivat.. Kovasti ylpeitä olivat! Aioin heille antaa jotakin vaivan palkkioksi, mutta siitäkös he suuttuivat ja huutamaan, että Orszan aateliset ehkä ottavat lahjoja, mutta eivät laudalaiset. Niin ilettävästi puhuivat, että minä päätin: koska ei raha kelpaa, niin sata paria raippoja saatte.