— On aika tehdä sopimus tiettäväksi, jotta arvoisa aateli osaisi sitä noudattaa. Lukekaa!
Komorowski nousi, aukaisi edessään olevan pergamenttikäärön ja rupesi lukemaan kovaosaista sopimusta, joka alkoi näin:
— »Voimatta paremmin ja edullisemmin toimia nykyisissä onnettomissa olosuhteissa ja kadotettuamme kaiken toivon saada apua armollisimmalta kuninkaaltamme me Liettuan suuriruhtinaskunnan aateliset ja säädyt välttämättömyyden pakosta antaudumme Ruotsin armollisimman kuninkaan suojeluksen alaisiksi seuraavilla ehdoilla:
1) Taistelemme yhdessä yhteisiä vihollisia vastaan, lukuunottamatta Puolan kuningasta ja kruunua.
2) Liettuan suuriruhtinaskuntaa ei yhdistetä Ruotsiin, vaan tulee se olemaan tähän maahan samassa suhteessa kuin tähän saakka Puolaan, s.o. kansa kansan, senaatti senaatin ja ritaristo ritariston vertainen kaikissa suhteissa kummassakin maassa.
3) Äänestysoikeutta valtiopäivillä ei saa keneltäkään kieltää.
4) Uskonnonvapaus jääköön koskemattomaksi…»
Ja herra Komorowski luki yhä edelleen keskellä kauhun hiljaisuutta, mutta kun hän tuli siihen paikkaan, jossa sanottiin: »… Tämän sopimuksen me vahvistamme allekirjoituksillamme omasta ja jälkeentulevaistemme puolesta luvaten ja sitoutuen…» — niin silloin kävi humaus yli salin kuin myrsky olisi nousemassa. Mutta ennenkuin myrsky ennätti puhjeta, puuttui harmaapäinen herra Stankiewicz puheeseen ja alkoi rukoilla:
— Teidän ruhtinaallinen ylhäisyytenne! Me emme voi uskoa korviamme! Kristuksen nimessä! Näinkö on Wladyslawin ja Sigismund Augustuksen työ menevä hukkaan? Kuinka me voimme ja onko meillä oikeutta hylätä veljemme ja ryhtyä liittoon vihollisen kanssa? Teidän ruhtinaallinen ylhäisyytenne, muistakaa nimeänne, jota kannatte, muistakaa isänmaalle tekemiänne palveluksia, muistakaa sukunne tähän saakka tahratonta kunniaa ja hävittäkää tuo häpeällinen asiakirja! Tiedän, etten rukoile teitä vain omassa nimessäni, vaan kaikkien täällä olevien soturien ja aatelisten nimissä. Meilläkin täytyy olla oikeus saada päättää omasta kohtalostamme. Teidän ruhtinaallinen ylhäisyytenne, älkää tehkö sitä, vielä on aikaa muuttaa päätös!… Olkaa armollinen itsellenne, olkaa armollinen meille, olkaa armollinen isänmaalle!
— Älkää tehkö sitä! Olkaa armollinen! — huusivat sadat äänet.