— Ei ollut käskyä pidättää.
— Unohdin! — vastasi ruhtinas. — Avaa ikkuna, täällä on niin tukahduttava, ja hengenahdistus vaivaa minua. Sano Charlampille, että lähteköön heti Upitaan ja tuokoon tänne siellä olevan lippukunnan. Anna hänelle rahaa ja käske maksamaan sotilaille ensimmäisen neljänneksen palkka ja antamaan heidän huvitella… Sano myöskin, että hän saa Dydkiemen maatilan, jonka otan pois Wolodyjowskilta. Taas tuo hengenahdistus… Odota!
— Mitä suvaitsette, teidän ylhäisyytenne?
— Mitä Kmicic tekee?
– Kuten jo sanoin teidän ylhäisyydellenne, makaa rauhallisesti.
– Se on totta! Lähetä hänet tänne. Tahdon puhua hänen kanssaan. Mutta anna ottaa häneltä köydet pois.
— Teidän ylhäisyytenne, hän on hurjapäinen…
— Ole huoletta! Mene!
Harasimowicz meni. Ruhtinas otti venetsialaisesta lippaasta pistolin ja pani sen pöydälle kätensä ylettyville.
Neljännestunnin kuluttua tuli Kmicic neljän skottilaisen saattamana.
Ruhtinas käski sotilaita poistumaan. He jäivät kahden.