— Skottilaiset hyökkäävät.
— Tuli ja leimaus! Ja meidän täytyy istua täällä! — huusi Stanislaw.
— Ahaa, unkarilaiset ottavat heidät miekoin vastaan. Mikä vahinko, ettette voi nähdä noita kunnon poikia!
— Ja keskenään siellä nyt tapellaan, sen sijaan että vihollista vastaan…
— Unkarilaiset vievät voiton! Skottilaiset peräytyvät vasemmalle. Hei, Mieleszkon rakuunat liittyvät unkarilaisiin! Skottilaiset jäävät kahden tulen väliin. Korf ei voi ampua tykeillä, sillä skottilaiset joutuisivat tulen alle… Unkarilaisten joukossa näkyy Ganchoffin rykmentin miehiä… Porttia vastaan hyökkäävät!… Kas noin!… Kuin myrsky! Kaiken murtavat!…
— Kunpa he valloittaisivat koko linnan! — huusi Zagloba.
— Charlamp kaatui!… Ei, nousee, haavoittui… Nyt ovat jo aivan lähellä porttia… No mitä nyt?… Ei suinkaan skottilainen vartioväki vain mene unkarilaisten puolelle? Portit avataan… Pöly tupruaa!… Kmicic! Kmicic! Kmicic hyökkää ratsuväkensä kanssa porttiin!
— Kenen puolella?! Kenen puolella?! — huusi Zagloba.
Wolodyjowski vaikenee. Aseitten kalske ja huudot kaikuvat kahta kauheammin.
— Hävisivät! — huusi Michal vihlovasti.