— Mirskin ja Stankiewiczin minä ammuttaisin mielelläni, jolleivät he olisi niin suosittuja lippukunnissaan, vieläpä koko maassa. Pelkään mieltenkuohua ja kapinaa, jota äsken saimme nähdä… Onneksi he saivat sinulta hyvän opetuksen ja miettivät nyt senkin seitsemän kertaa, ennenkuin nousevat meitä vastaan. Nyt on vain toimittava ripeästi, jotteivät kapinalliset pääsisi liittymään Vitebskin vojevodaan.
— Teidän ylhäisyytenne puhui vain Mirskistä ja Stankiewiczistä, mutta ei maininnut mitään Wolodyjowskista ja Oskierkasta.
— Oskierka on myös säästettävä, hän on huomattu mies laajoine sukulaissuhteineen, mutta Wolodyjowski on Vähä-Venäjältä päin, eikä hänellä ole täällä sukulaisia. Hän on urhea soturi, se on totta, ja minä odotin häneltä paljon… mutta, ikävä kyllä, hän petti minut. Jollei paholainen olisi johdattanut noita maankiertäjiä, hänen tovereitaan, tänne, niin hän olisi ehkä toiminut toisin, mutta kaiken sen jälkeen, mitä tapahtunut on, saa hän nyt kuulan otsaansa samoinkuin molemmat Skrzetuskit ja se kolmas jäärä, joka ensimmäisenä alkoi määkiä: »Petturi, petturi!»
Kmicic hytkähti kuin tulisen raudan polttamana.
— Teidän ylhäisyytenne! Sotamiehet puhuvat, että Wolodyjowski pelasti teidän ylhäisyytenne hengen Gybichowin luona.
— Hän täytti velvollisuutensa, mistä hyvästä minä aioin antaa hänelle Dydkiemien maatilan… Mutta nyt hän on pettänyt minut, ja siksi käsken ampua hänet.
Kmicicin silmät alkoivat säihkyä, sieraimet pullistuivat.
— Teidän ylhäisyytenne! Se ei voi olla mahdollista!?
— Miks'ei? — kysyi Radziwill kulmakarvat rypyssä.
— Rukoilen teidän ylhäisyyttänne! — sanoi Kmicic hartaasti, — ettei Wolodyjowskin päästä tulisi hiuskarvaakaan putoamaan. Teidän ylhäisyytenne, antakaa hänelle anteeksi… rukoilen!… Wolodyjowski olisi voinut olla antamatta minulle käskykirjelmää teidän ylhäisyydeltänne, mutta hän antoi kuitenkin!… Hän on minut perikadosta pelastanut!… Siitä johtuu, että olen nyt teidän ylhäisyytenne palveluksessa… Eikä hän epäillyt pelastaa minua, vaikka rakasti samaa tyttöä kuin minä… Olen hänelle ikuisesti kiitollinen ja olen vannonut palkitsevani hänelle!… Teidän ylhäisyytenne, älkää rangaisko häntä eikä hänen ystäviään. Älköön hiuskarvakaan pudotko heidän päästään eikä, kautta kunniani, putoakaan, niin kauan kuin minä olen hengissä!… Rukoilen teidän ylhäisyyttänne!